Nykyään on trendikästä puhua tiedolla johtamisesta. Monet organisaatiot kertovat sitä jo tekevänsä, mutta monesti analyyttinen lähestymiskulma loistaa poissaolollaan. Tiedolla johtaminen on äärimmäisen laaja käsite ja sen kuvaaminen on vaikeaa. Se kun monesti riippuu myös asiakkaan tarpeista, ymmärryksestä, tavoitteista ja lähtötilanteesta.
Yleisesti kuvattuna yksi ensimmäisistä suurimmista haasteista on, ettei tavoitteellisuutta ole tuotu mitattaviin asioihin. Kuulostaako tutulta, että haluamme olla johtava yritys alalla X? Mitä on olla johtava, missä maantieteellisesti ja mihin verrataan? Ei ihme, ettei henkilöstö saa kiinni ollaanko matkalla kohti tavoitetta vai jotain muuta, kun tavoitekaan ei ole selkeä. Vasta kun tavoite on avattu ja kuvattu, voidaan luoda edellytykset analyyttiselle lähestymiselle eli mittarit ja seurattavat asiat. Oletko kuullut sanonnan: ”Sitä saa mitä mittaa”? Siinä on perää, historiaa tarkasteltaessa yleensä pienempiin osakokonaisuuksiin pilkottu tavoite johtaa systemaattiseen tavoitteen saavuttamiseen (ei toki aina ja varmasti) ja sen tarkastelu toisin päin voidaan ymmärtää myös analyyttiseksi tarkasteluksi.
Monesti operatiivisessa toiminnassa myös tiedetään mitkä asiat olisi hyvä huomioida ja minkä suuntainen vaikutus niillä voisi olla. On vain vaikea perustella edellä mainituin konditionaalein varustettuna esimiehelle vaikkapa miljoonan euron investointi. Mutu on aina jonkun ihmisen, jostain näkökulmasta ja kokemuspohjalta sanoitettu arvio. Kukaan ei voi varmuudella sanoa ilman analyyttistä faktojen kaivamista tuliko tuo näkymys asiantuntijuuden kautta vai ”vasemmasta hihasta ravistettuna”. Tästä syystä, niin tieteessä kuin monessa muussakin asiassa, tehdään tutkimusta hyvinkin laajasti näytön saamiseksi väitteen tueksi. Miksi sitä ei sitten vaadittaisi jokapäiväisessä työssä? Mittareita kyllä on, mutta moniko tietää miksi heitä mitataan ja miten kyseisen asian mittaaminen on edistänyt yritystä tai organisaatiota kohti tavoitetta, ja mikä se tavoite sitten olikaan?
Kun tavoitteet on annettu tai yhdessä asetettu, organisaation tulisi yhdessä miettiä tekemistään niiden valossa ja luoda osatavoitteita varmistaakseen tavoitteisiin pääsyn. Mittarit on edelleen kelpo työkalu edesauttamaan läpinäkyvää ja oikeudenmukaista toimintaa, mikä myös lisää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksa kun voidaan osoittaa oman toiminnan tulokset. Näin myös organisaatioon ”kylvetään tiedolla johtamisen siemen”, puoli huomaamattomasti.
Haluan kuitenkin korostaa, että dataan perustuvat mittarit tarkoittavat yleensä ns. kovia lukuja, joiden lisäksi tarvitaan inhimillistä näkökulmaa ja johtamista. Yleensä pelkkä yhden asian tuijottaminen johtaa mustavalkoisuuteen ja siksikin toista näkökulmaa tulee vaalia.